Viihdyttävä ilta upean Annen sekä yhtyeensä Mistralin seurassa! Nyt matka jatkuu kohti Pohjois-Savoa. Palaamme myöhemmin Tähden tunnelmiin…
.................................................................................................................................
Jälleen Tähdessä…
Miksikö Pohjois-Savoon. No velimeihen luokse tottakait... Siinä sunnuntai päivä
vierähti varsin rattoisasti kaikkee "vanhaa" ja kivaa muistellen. Paljon riitti asiaa, ettei päästy kunnolla edes tuota 60-lukua
pidemmälle. Joten täytynee ottaa tuo muistelu reissu pikapuolin uusiksi…
Mutta palatkaamme tuohon lauantai-illan keikkaan Tähdessä. Tähteen kerääntyi illan mittaan varsin kivasti porukkaa ja mukava joukko tuttukin oli saapunut paikalle. Vaikka alkuillasta näytti että ei meitä
tuttuja ole kuin aivan muutama… Tähti on aika hyvä mesta
ravintolaksi. Eilen porukka oli aikalailla maistellut miestä väkevämpää, mutta
se ei tällä kertaa suuremmin tahtia haitannut, vaan jäjestys pysyi kaikinpuolin hallinnssa…
Kaksi settiä yhteen kyytiin…
Maan mainio yhtyeemme
Mistral saapui lavalle eka settiinsä yhdentoista nurkilla ja Annen vuoro oli astella lavalle
vasta kahdeltatoista. Siinä vaiheessa kun Anne aloitti osuutensa, ei meillä ollut tietoa että Anne pistääkin tällä kertaa kaksi settiä yhteen putkeen, eli kaiken kaikkiaan
Anne osuus kesti yhtä jaksoisesti puolisentoista tuntia. Ainakaan heti ei muistu mieleen että
kukaan siskoksista olisi aiemmin vetäissyt pari settiä putkeen. Ei ainakaan ole kohdalle aiemmin sattunut...
Mutta aika lähelle on kyllä päästy... Muistan siskonsa
Annelin keikan tuolta muutaman vuoden takaa Mäntsälän Suurlavalla jossa Annelin toinen
setti kesti kokonaiset tunnin ja vartin. Anneli oli "esiintyjäparin" viimeisenä ja kuulimme tuolloin Annelilta jopa ne
viimeiset valssit… ja siitä Anneli tykkäsi, "mää saan laulaa viimeiset valssit", hihkaisi Anneli sisko varsin riemukkaasti! :-))
Tietenkin jalista…
Ennen keikkaa tuli heitettyä
pientä juttua mainion ja aina ystävällisen kosketinsoittajamme Räyskin kanssa… ja
yllätys, yllätys, kuinkas muuten, asiat kääntyi taasen jalkapalloon! Miksipä ei, jalis on ehdottomasti koko urheilukentän YKKÖNEN mitataan sitä miten hyvänsä!! :-))
Asfalttiviidakolla alkuun…
Anne aloitti osuutensa vanhalla
tutulla kappaleella ”asfalttiviidakko”. Jatkossa saimme kuultavaksi kappaleet
järjestyksessä ”elämä on lahja”, ”lennetään”, ”pidä siitä kii”, ”taivaan kartta”,
”viimeinen kyynel”, mainiosti svengaava samba ”menneet on menneet”, ”syttynyt
olikin jo rakkautemme”, ”jolene”, ”tänään huipulla”, ”sovitaan” sekä ”jakaranda”…
”pienen hetken”…
Keikkaa jatkettiin seuraavaksi Annen
yhdellä Tapsukan suosikki piisillä, ehkä sillä kaikken parhaalla kappaleella ”pienen hetken”. Jatkossa seurasi kappaleet”,
”vie”, ”I feel like a woman”, ”fame”, ”kun silmät suljen”, sekä kaunis ”surujen
kitara”… Anne katseli suuntaani ja vähän kuin kyseli ennen kappalettaan "oliskohan tää jostain 50 -luvulta?" En ollut tuosta minäkään varma, mutta tuon asian tarkistettua Anne muisti oikein... Suomessa "surujen kitaran" on ekana levyttänyt Metro-Tytöt joulukuussa 1954!
Tuosta Annen esittämästä ”fame”
– kappaleesta tulee aina eittämättä mieleen saman niminen ja mielestäni hyvä elokuva ”fame”…
elokuvassa on monta hienoa kohtaa hyvän musiikin lisäksi. Elokuva on tullut katseltua aika monta kertaa. Hymm... pitäisiköhän tuo elokuva kaivaa taasen
esille? :-))
”Corolla ja paljon naisia kyydissä”…
Anne esitteli seuraavana kuultavan kappaleensa ”balilando”… ”seuraavana otamme Räyskin suosikki kappaleen”…
Anne jatkoi edelleen ”Räyskillä oli Corolla ja paljon naisia kyydissä… ja
äitii! ;-)) Ennen encore kappaleitaan Anne esitti tään pitkän yhtäjaksoisen
setin päätteeksi kappaleen ”perutaan häät”…
Anne palasi lavalle ja esitti
keikkamme päätteeksi kappaleet ”enkeleitä onko heitä” sekä ”oi kerro tuuli”… HIENO Annen näköinen keikka... :-))
Kiitos upeelle Annelle sekä osaavalle orkesterille Mistralille, ei ole pojat eka kertaa asialla… Kiitos myös kivalle keikka seuralle, tak tak!
:-))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti