23.3.2013 - ANNIINA - Jämsä Paviljonki, Jämsä

tapsukka.kuvat.fi

Voi niitä aikoja…

Pitkästä aikaa ”pääsin” siskosten vanhimman Anniinan keikalle. Siitä edellisestä keikasta onkin kulunut jo aivan liian kauan, oikeastaan pistää jo pikkaisen nolottaa… hymm, juupa juu tuohon, jotenkin oli arvattavissa että tuosta pitkästä keikkatauosta tulee ilmanmuta puhe, ja Tapsukalle tulee niitä pyyhkeitä että ropisee! No siitä selvittiin aivan kunnialla noiden lämpöisten halien kera! :-))

Jämsän Paviljonki on vanha tuttu paikka aivan kirjaimellisesti. Noihin menneisiin Pavin muistoihin voi palata jopa tuonne 70 – luvulle saakka vaikkapa noihin nuoruusajan riiustelu reissuihin. Siellä tuli useaan otteeseen käväistyä nykyisen vaimonikin kanssa. Mieleen on jäänyt hyvin reissu jossa käväisimme katselemassa muun muassa Kasevaa… voi niitä aikoja!

Jämsä Paviljonki on kiva paikka! :-)

Eilen puolestaan oli suunnitelmissa että menisimme Paville oiken porukan kanssa, mutta se ei tällä kertaa oiken onnistunut noiden kaikkien kyytien puolesta. Ilokseni Paville oli rientänyt kuitenkin monen monta tuttua AM -fania kannustamaan meidän reipasta Anniinaa… keikka oli mainio ja tuota huumoripuolta löytyi Anniinalta vaikka muille jakaa! :-)

”Täällä on hyviä tanssijoita”…

Anniina asteli lavalle joskus siinä kymmen nurkilla aloittaen keikkansa siskoltaan Annelilta vuosien mittaan tuttuakin tutummaksi tulleella kappaleella ”liian pitkä matka kotiin”. Jatkoa seurasi muun muassa kappaleessa ”keinu kanssani”. Tuon kappaleen aikaan Anniina oli seuraillut miten siellä parkeilla oiken pyörähdellään, ja teki näkemästään oman huomion, ”täällä on hyviä tanssijoita”, meinas Anniina kappaleen jälkeen. Näin tuli Anniinalta varauksettomat kehut Pavin tanssijoille…

Valsseilla ”sydän rakastaa” ja ”nuoruusmuistoja” kappaleilla jatkettiin tuon aloitus parin jälkeen. Valssien jälkeen saimme kuulla ainakin Tapsukan mielestä Anniinan omilta levyltä ehkäpä sen kaikkein parhaan kappaleen ”kolme miestä kolme kitaraa”. Kivaa rutalankaa! :-)) 

Aina räiskyvä ja iloinen Anniina…

Anniina: ”Se on humppaa, suurin sonn… eheii kun, suurin onni”, vitsaili pirteä Anniinamme ennen noita seuraavia kappaleitaan... ensimmäisenä humppana kuulimme kappaleen "suurin onni" jota seurasi ”seitsemän suudelmaa”. Seuraavaksi  jatkettiin foksi musiikilla settiä, hauskasti kuinkas muuten: ”Kohta tulee mustat silmät”… Anniinan illoista naurua, eikun kappale ”mustat silmät, Anniina vitsaili edelleen! Setin päätti kappale ”kesää kohti”.

”Nyt lähetään kahville, elekää lähtekö mihinkään”, varoitteli Anniina vielä eka settinsä päätteeksi! ;-))

Eka kertaa ”neulat havupuun”…

Anniina saapui toiselle setille miettien hetken, mitähän sitä seuraavaksi? ”Otetapa nyt eka kerran keikalla uusi sinkku, neulat havupuun”… tais tuo Anniinan vuolas vitsailu meihinkin tarttua kun lavan edustalla lähdettiin oitis miettimään, mikähän havupuu mahtaa olla nyt kyseessä… no, sitä emme ainakaan vielä tienneet, mutta se pisteliäs kataja kuitenkin suljettiin ilmanmuuta pois, juupa juu, täh, nyt tais juttu vähän karata! ;-))

Palataampa jälleen asiaan, eli tuohon Anniinan uuteen sinkkuun ”neulat havupuun”. Tää uusi sinkku on vauhdikas hyvä piisi joka sopii Anniinan tyyliin varsin hienosti! :-)) 

"Neulat havupuun" sai parikseen vanhan tutun ”jambalayan”. Jos sopi Anniinalle varsin hyvin tuo edellä mainittu uusi sinkku, kävi varsin hienosti myös seuraava kuultu kappale Veera Teleniuksen suomeksi levyttämä ”miljoona, miljoona ruusua”. Aika moni tuumas tuosta kappaleesta että siitä tulee kyllä nuoruus mieleen, näinhän se tais tulla vähän itse kullekkin!

”Taittuuko Tapsukalta tango?”…

Jokaisella keikallaan Anniina jaksaa tapansa mukaan jotenkin muistaa Tapsukkaa, kuten nytkin. - Anniinan mielestä jokaiseen kaksisenttiseen keikkaan kuuluu tangot, ilman muuta. Näin tälläkin kertaa… kesken ekana kuullun tangon ”sä kuulut päivään jokaiseen” Anniina kysäisi kuin yks kaks yllättäen, kääntyen samalla puoleeni, ”taittuukos Tapsukalta tango?”… mitäs tuohon muuta kuin, vähän noilla sormilla mallaten, että tuon verran, mitä se mitta lienee sitten tarkoitakaan, osaako vai ei, tai minkä verran, sen voi vain arvailla…

Jatkossa kuulimme Anniinalta vielä kappaleet kuten toivekappaleena kuultu ”mä lähden stadiin”, äärettömän kaunis Kake Randelinin kappale ”kielletyt tunteet”, kappale ”jos se voisi olla totta” sekä setin päättäneet reippaat coverit ”olet täysikuu” sekä ”tähdenlento”… näin sitä mentiin toinen setti! :-))

”Voi äitille soittaa”…

Raikuvien abloodien vauhdittamana palasi Anniina jälleen lavalle. Anniina: ”voi äitille soittaa, että hyvin meni, sain enkorekkin”... "eikös sitä aina äitille kerrota miten se keikka oikein meni”. Jotenkin tähän tyyliin Anniina pähkäili ekaksi lavalle saapuessaan. Anniina on Annina”! Hän ennätti vielä kysellä, ”vieläkö työ jaksatte mennä nopeeta?... ei kuulunut juuri mitään, kaikki näemmä odotti mitä tuleman pitää.

Eipä aikaakaan kuin Anniina: ”mennään menolippu”. Toisena encore kappaleena kuulimme Kikkaa kappaleessa huone 105”… - eli ”saavu sinne siis”, näillä tutuilla laulun sanoilla Anniina päätti illan mainion keikkansa! :-))

Suuren suuret kiitokset Anniinalle kivasta keikasta, jälleen jäi niin hyvä mieli! :-))

Edit: Kyllä tää maailma on vaan mahdottoman pieni paikka. Empä tuota aiemmin tienyt että Paviljongin vetäjänä toimii tuttu mies vanhoilta kansakoulu ajoilta... Oli kiva rupatella tuokio noista vanhoista ajoista. Terveisii Timolle! :-)

Tapsukka :-))